Virtaniemi

Virtaniemi (inarinsaameksi Virdáánjargâ, koltansaameksi Ve′rddnjargg)[1] on Inarin kunnassa Suomen ja Venäjän välisellä rajavyöhykkeellä sijaitseva entinen kylä ja lakkautettu rajanylityspaikka. Virtaniemi sijaitsee Inarinjärven kaakkoiskulmassa Paatsjoen alkupisteessä. Läheiseen Nellimin kylään on matkaa noin kahdeksan kilometriä. Virtaniemessä toiminut tilapäinen rajanylityspaikka suljettiin 2011 ja rajavartioasema 2014.

Nykyään Virtaniemessä on aivan rajan tuntumassa sijaitseva Paatsjoen rajasilta, jonka kautta kulkee polku Vätsärin erämaahan.[2] Noin kilometrin päässä Virtaniemen länsipuolella on Kessin metsäalueelle johtava 1980-luvulla rakennettu Paatsjoen silta.[3]

Historia

Virtanemen matkailumaja vuonna 1935.

Virtaniemi sijaitsee vanhalla Ivalosta Ruijaan kulkeneella reitillä, jonka Suomen Matkailijayhdistys mainitsi matkareittiohjeissaan vuonna 1910.[4]

Vuonna 1915 norjalais-brittiläinen puutavarayhtiö ATIF perusti Virtaniemeen tukikohtansa. Talven aikana Inarinjärven rannoille varastoidut tukkipuut kuljetettiin kesällä veneillä Virtaniemeen, josta ne uitettiin edelleen Paatsjoen suussa Norjan Elvenesissä toimineelle sahalle.[5] Vuosina 1918 ja 1920 Virtaniemeä käyttivät tukikohtanaan Petsamon miehittämistä yrittäneet suomalaiset retkikunnat.[6] Marraskuussa 1918 kylään perustettiin Lapin I rajavartiopataljoonan vartiokeskus, joka toimi kunnes Petsamo liitettiin Suomeen vuoden 1920 lopussa.[7]

Ennen toista maailmansotaa Virtaniemi oli suosittu matkailukohde Rovaniemen ja Liinahamarin yhdistäneen Jäämerentien varrella. Paikka oli etenkin urheilukalastajien suosiossa. Virtaniemessä toimi vuodesta 1924 lähtien Suomen Matkailijayhdistyksen ylläpitämä matkailumaja valtion vuonna 1917 rakentamassa majatalorakennuksessa. Virtaniemen matkailumajan laajennus valmistui vuonna 1932. Matkailijayhdistys rakennutti matkailumajan viereen kesämajoja ja leirintäalueen. Uutta laajennusta alettiin rakentaa vuonna 1939, mutta talvisodan lopulla palopommi sytytti matkailumajan palamaan, ja jäljelle jäivät vain piharakennukset. Vuonna 1941 raunioilla avattiin Matkailijayhdistyksen rakennuttama kahvila.[8]

Sotien jälkeen Suomen raja siirtyi Virtaniemeen heinäkuussa 1947, jolloin Jäniskosken alue liitettiin Neuvostoliittoon.[9]

1950-luvulla suunniteltiin Suomen ja Norjan välistä maantietä, joka olisi kulkenut Virtaniemestä pohjoiseen Elletjärven kautta Vouvatusjärvelle. Hankkeesta kuitenkin luovuttiin, ja sen sijaan rakennettiin presidentti Urho Kekkosen myötävaikutuksella vuonna 1969 valmistunut maantie Inarinjärven pohjoispuolelle Sevettijärveltä Näätämöön.[10]

1950-luvulla avattu tilapäinen rajanylityspaikka lakkautettiin vähäisen liikenteen vuoksi huhtikuussa 2011. Rajanylitysliikenne oli vilkkaimmillaan 1950–1960-luvulla, jolloin rakennettiin Paatsjoen voimalaitoksia ja sähkölinjoja. Myöhemmin 1980-luvulta lähtien Virtaniemen kautta tuotiin Suomeen runsaasti puutavaraa, mutta tuonnin päätyttyä 1990-luvun puolivälissä väheni rajanylityspaikan käyttö lähes kokonaan. 2000-luvulla Virtaniemessä tehtiin enää 100–150 rajanylitystä vuodessa.[11][12] Virtaniemessä toiminut rajavartioasema lakkautettiin yhdessä Utsjoen rajavartioaseman kanssa vuoden 2014 alussa, jolloin niiden toiminnot siirrettiin Ivalon rajavartioasemalle.[13]

Lähteet

  1. ↑ Virtaniemi Tietokortti – Maanmittauslaitoksen nimistörekisterin paikat ja paikannimet. Maanmittauslaitos. Viitattu 17.3.2022.
  2. ↑ Paatsjoen rajasilta Saamenmaan kylät. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 28.2.2019.
  3. ↑ Paatsjoen sillasta tulossa päätös. Helsingin Sanomat, 8.1.1982, s. 11. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.2.2019.
  4. ↑ ”Nya turistvägar i Lappland”, Turistföreningens i Finland årsbok för 1910 : Suomen Matkailijayhdistyksen vuosikirja 1910, s. 51. Helsinki: Suomen Matkailijayhdistys, 1910. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Nellimin historia Luontoon.fi. Metsähallitus. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 28.2.2019.
  6. ↑ Paasilinna, Erno: Kaukana maailmasta : historiaa ja muistoja Petsamosta, s. 197–203, 225–244. Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-10604-2-2.
  7. ↑ Lapin rajavartioston synty Lapin rajavartiosto. Rajavartiolaitos. Arkistoitu 23.6.2019. Viitattu 28.2.2019.
  8. ↑ Hautajärvi, Harri: Autiotuvista lomakaupunkeihin. Lapin matkailun arkkitehtuurihistoria, s. 105–109. Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Arkkitehtuurin laitos; Aalto ARTS Books, 2014. Väitöskirjan verkkoversio
  9. ↑ Näin luovutettiin Jäniskoski. Helsingin Sanomat, 13.3.1977, s. 16. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 28.2.2019.
  10. ↑ Lilja, Erkki: Jäämerenkäytävän historiallinen ulottuvuus : ensimmäiset ratasuunnat Suomesta Jäämerelle 1893, s. 49–51. Rovaniemi: tekijä, 2012. ISBN 978-952-92992-8-7. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  11. ↑ Kolme tilapäistä rajanylityspaikkaa lakkautettiin Lapissa 17.12.2010. Rajavartiolaitos. Viitattu 28.2.2019. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ Tilapäisiä rajaylityspaikkoja Suomen ja Venäjän välisellä maarajalla vähennetään Sisäasiainministeriö. 10.2.2011. STT Info. Arkistoitu 28.2.2019. Viitattu 28.2.2019.
  13. ↑ Rajavartiolaitoksen sopeuttamisohjelman toimeenpanosta päätöksiä 3.4.2013. Rajavartiolaitos. Viitattu 28.2.2019. [vanhentunut linkki]