Tamara de Lempicka

Tamara de Lempicka (Tamara Łempicka) (16. toukokuuta 1898 Varsova – 18. maaliskuuta 1980 Cuernavaca, Meksiko) oli puolalainen taidemaalari, joka kehitti omanlaisensa tyylitellyn kubismin muodon. Hän oli 1920-luvulla yksi merkittävimmistä art deco -taiteilijoista. Hän kuvasi erityisesti aikansa emansipoitunutta naista. Toisen maailmansodan jälkeen Lempicka yritti sopeutua abstraktiin taiteeseen, mutta hänen suosionsa alkoi hiipua.

Tamara de Lempicka varhaisvuosista on hieman toisista poikkeavia näkemyksiä. Hän kertoi itse syntyneensä 1898 Varsovassa, mutta jotkut tutkijat ovat esittäneet hänen syntyneen todennäköisemmin Moskovassa 1894 tai 1895. Hänen alkuperäinen etunimensä oli Tamara, Maria tai Rozalia.^[1]

Tamaran isä Borys Gurwik-Górski oli rikas venäjän juutalainen asianajaja tai kauppias, ja hänen äitinsä Malwina Gurwik-Górska oli merkittävästä puolalaisesta suvusta.^[1] Tamara kertoi myöhemmin vanhempiensa eronneen, kun hän oli vain muutaman vuoden vanha. Borys Gurwik-Górskin uskotaan kuitenkin tehneen itsemurhan. Tamara, Adrienne ja Stańczyk kasvoivat äitinsä ja tämän vanhempien luona Varsovassa.^[2]

Tamara muutti vuonna 1911 Pietariin sukulaittensa luokse. Hän tapasi siellä tulevan miehensä Tadeusz Łempickin, joka oli nuori asianajaja ja seurapiirihenkilö. Tamara ja Tadeusz menivät naimisiin 1916, ja heidän tyttärensä syntyi myöhemmin samana vuonna.^[2] Bolševikit vangitsivat Tadeusz Łempickin vuonna 1917, mutta Tamara onnistui järjestämään miehensä vapauttamisen. Łempickit pakenivat seuraavana vuonna Pariisiin.^[1]

Łempicki alkoi Pariisissa käyttää nimeä Tamara de Lempicka, joka kuulosti hänestä aristokraattisemmalta. Hän kertoi myöhemmin aloittaneen uransa taitelijana, koska hänen miehensä ei halunnut työskennellä. Lempicka opiskeli symbolisti Maurice Denis’n alaisuudessa, mutta keskeisin vaikuttaja oli todennäköisesti taiteilija ja kriitikko André Lhote.^[1] Lhote yhdisteli omissa töissään impressionismin värejä kubismin muotoihin.^[2]

Lempickan töitä oli ensimmäisen kerran esillä vuonna 1922, jolloin hänen teoksensa oli Syyssalongissa. Lempicka kokeili ensimmäisissä töissään abstrakteilla hahmoilla ja teki muun muassa useita monumentaalisia alastonteoksia. Hän siirtyi hiljalleen myös yksinkertaisempiin muotoihin ja teki naishahmonsa palloista ja lieriöistä, ja lisäksi hän kokeili varhaisissa töissään myös dramaattista valaistusta. Lempickan ensimmäinen soolonäyttely oli 1925 Milanossa.^[1]

Lempicka löysi tyylinsä 1920-luvun jälkipuoliskolla, ja hänen naishahmonsa olivat usein tyylikkäitä, sensuelleja ja vahvoja.^[1] Hänen tyylinsä sopi loistavasti aikansa art decoon.^[3] Hän alkoi saada useita tilaustöitä ja pystyi ostamaan talon ja studion Seinen vasemmalta rannalta, missä asui monia taiteilijoita. Lempicka oli todella tuottelias ja työskenteli usein yhdeksän tuntia päivässä.^[1] Hänen omakuvansa Tamara vihreässä Bugatissa kuvasi erityisen hyvin aikansa emansipoitunutta naista.^[2]

Lempicka oli tunnettu myös seurapiireistä, ja hän käytti runsaasti alkoholia, kokaiinia ja tupakkaa sekä harrasti irtosuhteita sekä miesten että naisten kanssa. Eräs seksityöntekijä oli mallina useassa Lempickan teoksessa.^[1] Lempicka tuttavuus italialaiseen kirjailijaan ja poliitikkoon Gabriele d’Annunzioon saattoi johtaa Lempickojen avioeroon 1927.^[2]

Lempickan maine oli 1920-luvun aikana levinnyt myös Yhdysvaltoihin, ja hän oli 1929 New Yorkissa maalamassa pörssiromahduksen aikana. Lempickasta tuli 1920-luvun lopulla paroni Raoul Kuffnerin rakastajatar, ja he menivät naimisiin 1934.^[1]

Lempickan tuotantotahti hidasti 1930-luvun puolivälissä masennuksen tkaia. Hän alkoi myös maalata enemmän uskonnollisia ja alemman keskiluokan hahmoja, kun hän aikaisemmin oli tehnyt lähinnä huolettomia naisia. Lempicka ja Kuffner pakenivat 1939 Euroopasta Yhdysvaltoihin.^[1]

Lempicka tunnettiin 1940-luvulla monien Hollywood-näyttelijöiden muotokuvamaalarina, ja hän oli mukana jälleen myös dekadenteissa seurapiireissä. Lempickan suosio alkoi kuitenkin toisen maailmansodan jälkeen hiipua, kun taide alkoi suuntautua entistä enemmän abstrakteihin teokseihin.^[2] Lempicka yritti sopeutua uusiin vaatimuksiin, mutta hänen ei-figuratiiviset teoksensa eivät saaneet merkittävää huomiota.^[1]

Lempickan mies kuoli 1962, jolloin hän myös luopui urastaan taiteilijana.^[2] Hän sai kuitenkin uutta huoimiota vuonna 1972, kun Musée du Luxembourgissa oli hänen retrospektiivinsä. Lempicka asui viimeiset vuotensa Meksikon Cuernavacassa, missä hän kuoli vuonna 1980.^[1] Hänen tuhkansa leviteltiin tulivuori Popocatepetliin.

Lempicka kehitti oman ainutlaatuisen tyylinsä, jota on usein kutsuttu ”tyylitellyksi kubismiksi”. Hänen tunnetuimmat teoksensa kuvaavat 1920-luvun naista, joka oli elegantti, itsenäinen, moderni ja seksuaalisesti vapautunut. Lempcikan teokset kuvaavat erinomaisesti art deco -estetiikkaa, joka innosti aikansa porvaristoa.^[2]

Art deco elpyi 1960-luvulla, minkä jälkeen Lempickan teoksetkin ovat saaneet uutta huomiota. Hän on ollut muun muassa Madonnan, Barbra Streisandin ja Jack Nicholsonin lempitaiteilijoita. Hänen teoksiaan on myös otettu monien 1920-luvun klassikkoteosten uusintajulkaisujen kanteen.^[1][4]

Lempickan teokset hinnat ovat 2000-luvulla nousseet merkittävisti, mihin on vaikuttanut muun muassa vuonna 2004 Royal Academy of Artsissa järjestetty retrospektiivi. Muusikko myytiin vuonna 2018 huutokaupassa 9,1 miljoonalla dollarilla, minkä jälkeen monet hänen merkitävimmistä töistään ovat asettuneet 13–14 miljoonan dollariin. Vuonna 2020 Marjorie Ferryn muotokuva myytiin 21,2 miljoonalla dollarilla, mikä nosti maalauksen kymmenen kalleimman naisen tekemän taideteoksen joukkoon.^[1]

• Delempicka.org (englanniksi)
• http://www.thecollector.com/tamara-de-lempicka-dark-glamour/

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset FAST ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Norja Espanja Ranska BnF data Katalonia Saksa Italia Israel Yhdysvallat Japani Tšekki Australia Korea Kroatia Alankomaat Puola 2 Tieteilijät CiNii Taiteenala RKD Artists ULAN Henkilöt Trove Muut Europeana SNAC IdRef