Savonlinnan reservikomppania

Savonlinnan reservikomppania (Suomen 6. Mikkelin tarkk'ampujakomppanian 21. Savonlinnan reservikomppania) oli Suomen autonomian ajan sotilasyksikkö. Tämän joukko-osaston virallisen nimen lisäksi käytössä olivat nimitykset 21. Suomen reservikomppania, 21. Savonlinnan reservikomppania ja paikallisväestön käyttöön iskostunut tuttavallinen nimitys "Pääskylahden reservikomppania".

Kokoaminen palvelukseen

Reservikomppanian miehet koottiin lähinnä Savonlinnan kutsunta-alueen kunnista. Savonlinnan reservikomppaniapiiri ei kuitenkaan noudattanut Mikkelin läänin kutsuntapiirikunnan aluejakoa, vaan siihen kuuluivat sen viidennen kutsunta-alueen eli Savonlinnan kuntien lisäksi kolmannesta kutsunta-alueesta Joroinen ja neljännestä kutsunta-alueesta Rantasalmen ja Sulkavan "arvonta-alueet". Kaikkien näiden samaan reservikomppaniapiiriin kuuluvien kuntien asevelvollisista erotettiin arvalla ”vakinaiseen väkeen" komennettavat. Palveluspaikkoina esiintyivät henkivartioväen 3. Suomen Kaartinpataljoona, Suomen ratsuväkirykmentti, Kuopion tarkk'ampujapataljoona ja 6. Mikkelin tarkk'ampujapataljoona. Palveluspaikka määräytyi vuosittain ja pitäjittäin eli arvonta-alueittain vaihdellen kokonaismäärältään 30-60:n välillä. Kaikki muut Savonlinnan reservikomppaniapiirin asevelvolliset astuivat palvelukseen 21. reservikomppaniaan.

Sijoittaminen

21. reservikomppania sijoitettiin Säämingin kuntaan Kaartilanrannan kylän alueelle, tilalle nro 5, noin kolme virstaa silloisesta Savonlinnan kaupungista itään. Pääskylahden rantaan oli matkaa noin puoli virstaa, joten sijoittumisen voitiin katsoa onnistuneen. Valtion 1881 lunastamalla maalla rakentaminen aloitettiin 1882 ja saatiin valmiiksi 1883 syksyyn mennessä.selvennä Reservikomppanian myötä Savonlinna palasi varuskuntapaikkakuntien joukkoon.

Komppanian päälliköt

  • 1882 Carl Axel Charpentier
  • 1883-1887 Nicolai Otto Willehad Stålhade
  • 1887-1899 Rudolf Krister Schulman
  • 1889 Vänrikki Cajander
  • 1889-1902 Hugo Elias Backmansson

Lähteet

  • Kaksoiskotkan katveessa 21.Savonlinnan Reservikomppania 1881-1901 Jukka A. Torvelainen
  • Screen, J. E. O: Suomalaiset tarkk’ampujat : Suomen "vanha sotaväki" 1881-1901. alkuteos The Finnish army 1881-1901. Helsinki: Suomen sotilas, 2000. ISBN 952-9872-11-9. (suomeksi)
Suomen suuriruhtinaskunnan armeija 1880–1905
  • Henkivartioväen 3. Tarkk'ampujapataljoona (Helsinki)
  • Suomen 1. Uudenmaan Tarkk'ampujapataljoona (Helsinki)
  • Suomen 2. Turun Tarkk'ampujapataljoona
    • 5. Maarian reservikomppania (Maaria)
    • 6. Uudenkaupungin reservikomppania (Uusikaupunki)
    • 7. Ulvilan reservikomppania (Ulvila)
    • 8. Ikaalisten reservikomppania (Ikaalinen)
  • Suomen 3. Vaasan Tarkk'ampujapataljoona
    • 9. Närpiön reservikomppania (Närpiö)
    • 10. Laihian reservikomppania (Laihia)
    • 11. Alavuden reservikomppania (Alavus)
    • 12. Kruunupyyn reservikomppania (Kruunupyy)
  • Suomen 4. Oulun Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen 5. Kuopion Tarkk'ampujapataljoona
    • 17. Iisalmen reservikomppania (Iisalmi)
    • 18. Suonenjoen reservikomppania (Suonenjoki)
    • 19. Juuan reservikomppania (Juuka)
    • 20. Joensuun reservikomppania (Joensuu)
  • Suomen 6. Mikkelin Tarkk'ampujapataljoona
    • 21. Savonlinnan reservikomppania (Savonlinna)
    • 22. Mikkelin reservikomppania (Mikkeli)
    • 23. Mäntyharjun reservikomppania (Mäntyharju)
    • 24. Taavetin reservikomppania (Taavetti)
  • Suomen 7. Hämeenlinnan Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen 8. Viipurin Tarkk'ampujapataljoona
  • Suomen Rakuunarykmentti (Lappeenranta, vuodesta 1890)
  • Suomen Kadettikoulu (Hamina)

Jotkut yksiköistä lakkautettiin jo ennen 1905. Lakkauttamisen syynä oli se, etteivät suomalaiset suostuneet asevelvollisuuden laajentamiseen koko Venäjän keisarikuntaan, vaan olivat valmiita palvelemaan vain Suomen suuriruhtinaskunnan alueella. Suomen suuriruhtinaskunta korvasi asevelvollisuuden puuttumista niin kutsutuilla sotilasmiljoonilla, maksuille suuriruhtinaskunnalta Venäjän keisarikunnan budjettiin.