Salvatore Farina
Salvatore Farina | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1846 |
Kuollut | 1918 (71–72 vuotta) |
Kansalaisuus | Italia |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Äidinkieli | italia |
Tuotannon kieli | italia |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] | |
Infobox OK |
Salvatore Farina (1846–1918[1]) oli italialainen kirjailija.
Farinan kertomuksissa ja romaaneissa on luontevia ja tunteikkaita huomaamattoman yksityiselämän ja porvarillisten perheolojen kuvauksia. Nämä sekä niihin liittyvä huumori ovat tuottaneet hänelle kunnianimen "Italian Dickens". Etevimmät hänen teoksistaan, joita on käännetty useille Euroopan kielille, ovat Due amori (1869), Un segreto (1870), Fiamma vagabonda (1872), Mio figlio (1879-81), Il Signor Io (1882), Si muore (novellisarja, 1884–1891), Piu forte del'amore (1890), Che dira il mondo (1893), Madonnina bianca (Vanitas) (1897) ja Fino alla morte (1902).[2]
Lähteet
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Salvatore Farina Wikimedia Commonsissa
- Farina, Salvatore, Nordisk familjebok (ruotsiksi)
|
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.