Reposaaren kirkko

Reposaaren kirkko
Reposaaren kirkko.
Sijainti	Kirkkokatu 2, Pori
Koordinaatit	61°36′30″N, 021°27′08″E
Seurakunta	Meri-Porin seurakunta
Rakentamisvuosi	1876
Suunnittelija	Herman Müller
Materiaali	puu
Istumapaikkoja	250
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Reposaaren kirkko on Porin Reposaaressa sijaitseva vuonna 1876 valmistunut puukirkko, jonka on suunnitellut ruotsalainen koristemaalari Herman Müller. Se on norjalaisia sauva- ja tunturikirkkoja muistuttava keskeiskirkko. Kirkkoa on remontoitu vuonna 1928 arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan. Lennart Segerstråle maalaamat kirkkosalin koristemaalauksen ovat samalta vuodelta. Reposaaren kirkon vieressä on vuonna 1925 uponneen torpedovene S2:n uhrien joukkohauta ja Väinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki.

Reposaaren kirkko on suosittu vihkikirkko, jossa ovat menneet naimisiin muun muassa presidentti Sauli Niinistö ja Jenni Haukio.^[1]

Reposaaren pohjoispuolella Kappeliluodossa sijaitsi merenkulkijoiden käyttämä kappeli jo mahdollisesti keskiajalla. Kappeliluodossa pidettiin ulkojumalanpalveluksia aina 1800-luvun puoliväliin saakka, jolloin ne siirrettiin Reposaareen hankalien kulkuyhteyksien johdosta. 1870-luvulle tultaessa Reposaaren kasvanut väestö ja vilkastunut satamaliikenne loivat tarpeen pysyvälle kirkolle. Aloitteen tekivät uskonnollisina tunnetut norjalaiset merimiehet, jotka pitivät säännöllisesti rukoushetkiä omilla aluksillaan. Björneborgs Tidning ehdotti, että kirkosta tehtäisiin tunnukseton, jotta sitä voisivat käyttää kaikki kristityt uskontokunnasta riippumatta. Vuonna 1874 hanketta ryhtyivät vetämään kauppias Gustaf Sohlström ja tullipäällikkö Wilhelm Nordblad, jotka keräsivät tarvittavat varat suurimmaksi osaksi merimiehiltä. Paikaksi valittiin saaren eteläkärjessä sijaitseva Harmaavuori, josta Porin kaupunginvaltuusto lahjoitti tontin.^[2] Kirkon suunnitteli tukholmalainen koristemaalari Herman Müller, joka laati myös samaan aikaan Poriin kaavaillun teatteritalon piirustukset.^[3][4] Rakennus valmistui jo kesällä 1876. Ensimmäinen jumalanpalvelus pidettiin juhannuksena ja varsinaisen vihkimisen suoritti Ulvilan kappalainen P. J. Hellén neljäntenä kolminaisuuden jälkeisenä sunnuntaina 9. heinäkuuta. Reposaaresta tuli Porin kaupunkiseurakuntaan kuuluva rukoushuonekunta. Jumalanpalveluksia ryhdyttiin pitämään säännöllisesti sekä suomen että ruotsin kielillä.^[2]

Lämmittämätöntä ja kevytrakenteista kirkkoa voitiin aluksi käyttää ainoastaan kesäisin. Talvisin jumalanpalvelukset pidettiin Reposaaren kansakoulun tiloissa.^[2] Vuonna 1902 kirkko remontoitiin myös lavikäyttöön sopivaksi asentamalla kamiinat, tekemällä sisäseinien lautavuoraus ja uusimalla lattia.^[5] Vuonna 1906 tehtiin remonttia kirkon sisätiloihin rakennusmestari Arthur Fagerholmin johdolla.^[6] Saarnastuoli siirrettiin alttarin yläpuolelta nykyiselle paikalleen alttarin viereiselle sivuseinälle ja samalla penkit, ovet sekä lehteri maalattiin. Sisäänkäyntien kiviportaat rakennettiin vuonna 1912.^[2]

Kun Reposaari päätettiin erottaa Porin kaupunkiseurakunnasta omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1913, Porin kaupunki menetti kiinnostuksensa kirkon ylläpitoon ja se pääsi rapistumaan.^[2] Remontointi aloitettiin vuonna 1925 asentamalla kirkkoon ja kellotapuliin peltikatot sekä laudoittamalla ja maalaamalla ulkoseinät. Samalla sakariston raput valettiin sementistä.^[6] Peruskorjaus tehtiin arkkitehti Josef Stenbäckin suunnitelmien mukaan vuonna 1928. Tuolloin laajennettiin muun muassa parveketta ja kirkko maalattiin sisältä, jolloin perusväriksi tuli merenvärinen harmaansinivihreä.^[2] Samalla pystytettiin Lennart Segerstrålen suunnittelemat pylväät jokaiseen kulmaan.^[6] Tuomiorovasti Einar Candolin vihki uusitun kirkon tuomiosunnuntaina 25. marraskuuta 1928.^[2] Samalla perustettiin myös itsenäinen Reposaaren seurakunta.

Kirkko ja kellotapuli on maalattu viimeksi ulkoa vuonna 2020.^[7]

Säännöllisen kuusikulmainen kirkko muistuttaa norjalaista sauvakirkkoa.^lähde? Norjalaisten lahjoituksista ilmeisesti juontaa kirkon norjalaistyylisyys.^[6] Keskeiskirkon katto on loivalappeinen ja se huipentuu kapeaan ja terävään lyhtytorniin. Nurkat on harkotettu ja ikkunat ovat suippokaariset.^[5] Sakaristo eteisineen sijaitsee kirkon länsipuolella ja pääovi eteisineen eteläpuolella.

Felix Frangin maalaama alttaritaulu ”Jeesus herättää nukkuvat opetuslapset Getsemanessa” hankittiin lahjoitusvaroin vuonna 1906.^[2] Vuonna 1928 Lennart Segerstråle maalasi kattoon suurikokoiset maalaukset ”Jumalan liitto Nooan kanssa” (1. Moos. 9:13-15), ”Jeesus tyynnyttää myrskyn” (Luuk. 8:24), ”Jeesus pelastaa uppoavan Pietarin” (Matt. 4:31) ja ”Meri antaa takaisin kuolleet” (Ilm. 20:31). Mereen hukkuneiden herättämistä esittävä maalaus sijoitettu S2:n sankarihaudan puolelle.^[8] Maalausten teemana on Kristuksen esittäminen meren herrana ja valtiaana.^[9] Lisäksi katossa on meriaiheisia ornamentteja.^[2] Myös alttarikaiteen ja saarnatuolin koristekuviot ovat Segerstrålen käsialaa.^[10]

Kattokruunu on laivanvarustaja L. G. Östlingin vuonna 1880 keisari Aleksanteri II:n 25-vuotisen hallitusjuhlan johdosta lahjoittama. Seinävalaisimet on tehty Segerstrålen suunnitelmien mukaan Artturi Akseli Soinin verstaalla Porissa.^[2] Seitsenhaaraiset kynttilänjalat ja maljakot on suunnitellut Toivo Henriksson vuosina 1971 ja 1973. Katossa roikkuva votiivilaiva on Sir Francis Draken Golden Hind -laivan pienoismalli on 1970-luvulta.^[10] Lisäksi kirkossa on kuvanveistäjä Mikael Korkeen veistos ”Vedenetsijä” (2018).^[11]

Kirkko sai aluksi Rosenlewin lahjoittaman urkuharmoonin, joka korvattiin uudella H. Nisosen urkuharmoonitehtaalla Porissa valmistetulla laitteella vuonna 1900. Vuonna 1940 hankittiin nykyisin käytössä olevat Kangasalan urkutehtaan valmistamat 11-äänikertaiset urut, jotka rahoittivat muun muassa Rosenlew, Ahlström, Reposaaren höyrysaha ja Werner Hacklin. Lukkari-urkurina toimivat aluksi satunnaiset avustajat kuten Eeli Granit-Ilmoniemi ja Kaarle Oksanen, kunnes vakituinen virka perustettiin 1895. Ensimmäisenä väliaikaisena lukkari-urkurina toimi Wäinö Rautawaara ja hänen seuraajanaan pitkään Akseli Tuukkanen.^[2]

Kellotapuli on alaosastaan kahdeksankulmainen ja yläosastaan nelikulmainen. Vanhempi kirkonkello on hankittu vuonna 1879 Osberg & Baden konepajalta Helsingistä. Toinen kello on valettu vuonna 1885 Saksan Bochumissa. Sen lahoittivat kauppias D. V. Widbom puolisoineen.^[2]

Reposaaren kirkon edustalla sijaitsevat torpedovene S2:n uhrien yhteishauta, jonne on haudattu 29 vainajaa vuosina 1925-1926.^[12][13] Haudalla on Väinö Aaltosen vuonna 1930 paljastettu muistomerkki.^lähde? Lisäksi kirkon edustalla ovat vuosien 1939-1944 sankarihaudat, jonka vuonna 1952 paljastetun muistomerkin ovat suunnitelleet arkkitehdit Irma ja Matti Aaltonen. Sankarihautojen vieressä on jatkosodan aikana 1942 torpedoitujen Hacklinin alusten Jussi H:n ja Betty H:n muistomerkit.^[14]

Reposaaren hautausmaa sijaitsee kirkon eteläpuolella. Saaren asukkaita haudattiin aluksi Kappeliluotoon ja myöhemmin Ahlaisten ja Porin hautausmaille, kunnes oma hautausmaa otettiin käyttöön 1897. Hautausmaan vanhin osa on rakennettu entisen kalansuolaamon alueelle ja se on tehty kokonaan purjelaivojen mukanaan tuomasta painolastimaasta. Tämän johdosta aikoinaan sanottiinkin, että Reposaaren hautausmaahan haudattavat laskettiin ”vieraan maan multiin”.^[2] Hautausmaan laajennusosa otettiin käyttöön 2006. Reposaaren hautausmaalle on haudattu muun muassa olympiavoittaja Kelpo Gröndahl sekä kauppaneuvos Werner Hacklin, jonka muistomerkin Nuorukainen ja ankkuri on tehnyt kuvanveistäjä Kalervo Kallio. Lisäksi hautausmaalla on paikalle haudattujen ulkomaalaisten merimiesten muistomerkki sekä sisällissodan punaisten yhteishauta muistomerkkeineen. Reposaaren hautausmaalla on 1993 paljastettu Poisnukkuneiden muistolle -muistokivi sekä Meren kivet -veistos, jonka ovat suunnitelleet Olavi Vaahtera ja Toivo Henriksson.^[15]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reposaaren kirkko Wikimedia Commonsissa