Raakkuäyriäiset
Raakkuäyriäiset | |
---|---|
Raakkuäyriäisiä | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
Luokka: | Raakkuäyriäiset Ostracoda Latreille, 1802[1] |
Alaluokat | |
| |
Katso myös | |
Raakkuäyriäiset Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Raakkuäyriäiset (Ostracoda) ovat äyriäisiä, joilla on simpukan kuorta muistuttava kaksiosainen suojakuori, jonka mukaan ne ovat saaneet nimensä – ”raakku” on jokihelmisimpukan kansankielinen nimitys. Raakkuäyriäisiä tunnetaan pari tuhatta elävää lajia, fossiiliaineistossa kymmeniä tuhansia.[2]
Ulkonäkö ja koko
Raakkuäyriäiset ovat pieniä, tyypillisesti noin millimetrin kokoisia, mutta eri lajien välillä koko vaihtelee 0,2–30 mm. Kaksiosainen kuori on yläreunasta saranoitu ja koostuu kitiinistä. Jotkut lajit muodostavat kitiinikuoren päälle vielä kalkkikerroksen. Raakkuäyriäisillä on vähemmän raajoja kuin millään muulla äyriäisryhmällä; ruumiissa on vain kolme paria raajoja. Ne liikkuvat uimalla tuntosarviensa avulla.[2]
Levinneisyys
Raakkuäyriäisiä tavataan lähes kaikissa maailman vesistöissä, tropiikista napa-alueille, merten syvänteistä rannikolle ja jokiin, järviin ja osavuotisiin lammikoihin asti.[3]
Ravinto ja elintavat
Raakkuäyriäiset elävät pääasiassa pohjamutaan kaivautuneina. Useimpien lajien ravintoa ovat bakteerit, levät ja jätteet. Järvien rantavesissä raakkuäyriäisiä voi elää jopa 160 000 yksilöä neliömetrillä, yleensä joitakin tuhansia.
Lisääntyminen
Monet raakkuäyriäiset lisääntyvät partenogeneettisesti, joissakin lajeissa esiintyy myös koiraita. Joillakin lajeilla naaraat pitävät munat kuoren välissä, jolloin poikaset syntyvät elävinä.[2]
Lähteet
- Veikko Huhta: Suomen eläimet 5. Weilin+Göös, 1986. ISBN 951-35-2734-4.
Viitteet
|