Pietari-Paavalin katedraali

Pietari-Paavalin katedraali (ven. Петропавловский собор, Petropavlovski sobor) on ortodoksinen katedraali Pietari-Paavalin linnoituksen keskellä Pietarissa. Arkkitehti Domenico Trezzinin suunnittelema katedraali valmistui vuonna 1733 ja toimi Venäjän keisarien hautapaikkana Pietari Suuren ajoista alkaen. Katedraalin torni on 122,5 metriä korkea ja tunnettu maamerkki Pietarissa.^[1]

Paikalla sijaitsi alkujaan vuosina 1703–1704 rakennettu samanniminen puurkirkko. Trezzinin suunnittelema katedraali rakennettiin vuosina 1712–1733. Tornin huippu oli alkujaan puuta ja korvattiin nykyisellä metallisella vuosina 1857–1858. Katedraali suljettiin vallankumouksen jälkeen vuonna 1919 ja avattiin museona vuonna 1924. Vuodesta 2000 sitä on käytetty jälleen myös kirkkona.^[1]

Sotavuosien 1941–1945 ajaksi kirkon torni ja kupolit verhottiin pressuilla, jotteivät ne toimisi maamerkkeinä viholliselle.

Katedraalin ikonostaasi on kahden käsityömestarin, Trifon Ivanovin ja Ivan Telegan Moskovassa vuosina 1722–1726 veistämä. Se on kullattua puuta.^[2][1] Se poikkeaa ortodoksisesta yleistyylistä ennen muuta enemmän veistoskuviin kuin varsinaisiin ikoneihin painottuneen rakenteensa johdosta. Kirkossa on myös ortodoksiselle pyhäkölle harvinainen saarnastuoli. Nämä poikkeukset perinteestä on tehty Pietari Suuren käskystä: hän halusi uudistaa ja länsimaistaa vanhaa ja takapajuisena kokemaansa valtakuntaansa, jolloin pyrkimys tähän päämäärään sai tällaisiakin muotoja.^[3]

Kolmikerroksisen kellotornin piikkimäinen yläosa on kullattu ja sen huipulla on enkeliveistos.^[1]

Läntisestä tyylistä poiketen haudat eivät sijaitse kirkon kryptassa, vaan kirkkosaliin on sijoitettu aitauksella ympäröityjä marmorisia sarkofageja, kuten Moskovan Kremlin Arkkienkelin katedraalissakin. Jokaisen sarkofagin kannessa on risti ja haudatun nimi. Pietari Suuren sarkofagi on merkitty kannella olevilla mitaleilla sekä sen viereen seinäkomeroon sijoitetulla rintakuvalla ja laivaston lipulla.

Marmori on pääsääntöisesti valkoista, vain Aleksanteri II:n sarkofagi on tehty vihreästä marmorista ja hänen puolisonsa Maria Aleksandrovnan ruusunvärisestä.

Kirkossa säilytetään myös kaikkia Pietari Suuren valloittamia vihollisosastojen lippuja. Ne on ripustettu tankoihin kirkon sivuseinillä. Napoleonilta valloitetut ja sen jälkeen voitonmerkkeinä saadut liput ja tunnukset sijoitettiin Kazanin katedraaliin.^[3]

Jekaterinburgissa vuonna 1918 murhattu viimeinen tsaariperhe kruununperijä Alekseita ja yhtä tytärtä lukuun ottamatta haudattiin kirkkoon vuonna 1998. Heidät haudattiin yhteishautaan, koska perheenjäsenten hautapaikaksi tarkoitettu kappeli kirkon itäpuolella oli paitsi keskeneräinen myös restauroinnin alaisena. Sovinnollisen joskin venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin.

Venäjän leskikeisarinna Maria Fjodorovna pääsi vallankumousta pakoon. Hän asui ensin Englannissa sisarensa kuningatar Alexandran luona ja sittemmin Tanskassa kuolemaansa asti vuonna 1928. Vuonna 2005 Tanskan ja Venäjän hallitukset sopivat, että Marian ruumis kuljetetaan Tanskan Roskilden tuomiokirkosta Pietariin, jossa hänet haudattaisiin Pietari-Paavalin katedraaliin miehensä Aleksanteri III:n viereen.

Marian ruumis saapui 26. syyskuuta 2006 sarkofagissa Kronstadtin laivastoasemalle Tanskan laivaston aluksella. Tuolloin oli kulunut päivälleen 140 vuotta siitä, kun Maria itse saapui Kronstadtiin. Sarkofagi vietiin ensin Pietarhovin Aleksanteri Nevskin kappeliin, jossa yleisöllä oli mahdollisuus jättää viimeiset jäähyväiset Marialle ennen 28. syyskuuta tapahtunutta hautausta.^[4]

• Pyhän Pietarin ja Paavalin luterilainen kirkko

• V. Schwarz: LENINGRAD – taiteellisia muistomerkkejä. Suomentanut Tauno Haapalainen. Kustannusliike Edistys, Moskova 1975. (ei ISBN-numeroa)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pietari-Paavalin katedraali Wikimedia Commonsissa