Napolinkeltainen

Napolinkeltaista Ištarin portin juhlakulkuekäytävän lasitetuissa tiilireliefeissä, Babylonia noin 600 eaa. Kuva Pergamon-museosta.

Napolinkeltainen eli napolinkelta eli antimonikelta on punertavankeltainen väriaine. Sitä on käytetty öljyyn (taiteilijavärinä tavallisesti pellavaöljyyn) sekoitettuna maalina sekä emali-, keramiikka-, lasi- ja posliinivärinä. Se on 1702 keksittyä lyijyantimonaattia Pb3(SbO4)2. Aine on veteen liukenematonta jauhetta, joka on valon ja emästen kestävää, mutta muuttuu happojen ja rikkivedyn vaikutuksesta. Napolinkeltainen kuuluu niin sanottuihin normaaliväreihin. Sitä on saatavana vaaleampana ja tummempana sävynä sekä hieman harmahtavana ranskalaisena napolinkeltaisena.[1][2]

  • Lyijyantimonaattia sisältävä bindheimiitti, jota ei kuitenkaan ole käytetty väriaineena.
    Lyijyantimonaattia sisältävä bindheimiitti, jota ei kuitenkaan ole käytetty väriaineena.
  • Synteettistä napolinkeltaista.
    Synteettistä napolinkeltaista.

Lähteet

  1. ↑ Uusi tietosanakirja. Osa 14, palsta 460, hakusana napolinkelta. Helsinki: Tietosanakirja oy, 1964.
  2. ↑ Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 290–291. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8.