Kaarle Emanuel III
| Kaarle Emanuel III | |
|---|---|
 Kaarle Emanuel III, Maria Giovanna Clementin maalaama muotokuva 1700-luvun puolivälistä. | |
| Sardinian kuningas | |
| Valtakausi | 3. syyskuuta 1730 – 20. helmikuuta 1773 |
| Edeltäjä | Viktor Amadeus II |
| Seuraaja | Viktor Amadeus III |
| Syntynyt | 27. huhtikuuta 1701 Torino, Savoiji |
| Kuollut | 20. helmikuuta 1773 (71 vuotta) Torino, Sardinia |
| Puoliso | Anna Christine Polyxena Elisabet Teresia |
| Lapset | Vittorio Amedeo Viktor Amadeus III Eleonora Maria Teresa Maria Luisa Maria Felicita Emanuele Filiberto Carlo Francesco Romualdo Carlo Francesco Maria Vittoria Benedetto |
| Suku | Savoiji |
| Isä | Viktor Amadeus II |
| Äiti | Anne Marie |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Kaarle Emanuel III (27. huhtikuuta 1701 Torino, Savoiji – 20. helmikuuta 1773 Torino)[1] oli Savoijin herttua ja Sardinian kuningaskunnan toinen kuningas vuosina 1730–1773.
Suku
Kaarle Emanuel III:n isä oli Savoijin herttua ja Sardinian kuningaskunnan ensimmäinen kuningas Viktor Amadeus II. Kaarle Emanuelin äiti Anne Marie oli Orléansin herttua Filip I:n ja Henrietta Englantilaisen tytär. Kaarle Emanuelin vanhempi veli Viktor (Vittorio) kuoli vuonna 1715 ehtimättä periä kruunua.[2] Heidän sisariaan olivat Espanjan kuningatar Maria Luisa, kuningas Filip V:n puoliso, ja Burgundin herttuatar Maria Adelaide, Ranskan kruununprinssin Ludvigin puoliso.[2][3] Ranskan kuningas Ludvig XV sekä Espanjan kuninkaat Ludvig I ja Ferdinand VI olivat Kaarle Emanuelin siskonpoikia.[3][4]
Hallitsijakausi
Kaarle Emanuel III:sta tuli hallitsija, kun hänen isänsä Viktor Amadeus II luopui kruunusta vuonna 1730. Viktor Amadeus II yritti palata valtaan seuraavana vuonna, jolloin Kaarle Emanuel vangitutti hänet. Viktor Amadeus kuoli seuraavana vuonna vankeudessa.[5]
Kaarle Emanuel oli saanut sotilaskoulutuksen ja osoittautui taitavaksi sotapäälliköksi, jonka tukeen useat muut Euroopan hallitsijat nojasivat 1700-luvun alkupuolella käydyissä sodissa.[1] Puolan perimyssodassa (1733–1738) hän liittoutui Ranskan ja Espanjan kanssa ja ryhtyi henkilökohtaisesti Pohjois-Italiaan sijoitettujen ranskalaisten ja sardinialaisten joukkojen ylipäälliköksi. Vuonna 1734 hän löi itävaltalaiset Parman ja Guastallan taisteluissa sekä valtasi heiltä Milanon. Sodan päättäneessä Wienin rauhansopimuksessa Novara ja Tortona liitettiin Sardinian kuningaskuntaan.[1][5]
Itävallan perimyssotaan (1740–1748) Kaarle Emanuel osallistui aluksi Ranskan liittolaisena, mutta hän siirtyi vuonna 1743 Itävallan puolelle, koska katsoi Ranskan pääliittolaisen Espanjan kilpailevan Sardinian kanssa Milanon hallinnasta. Tämän sodan päättäneessä Aachenin rauhassa hän sai liitettyä valtakuntaansa vielä Vigevanon Lombardiassa.[1][5] Seitsenvuotiseen sotaan (1756–1763) Kaarle Emanuel ei enää osallistunut. Valtakautensa myöhempinä aikoina hän keskittyi hallinnollisiin uudistuksiin sekä kurinalaisen armeijan ylläpitoon.[1] Hän rakennutti myös uusia kanavia.[5]
Avioliitot ja lapset
Kaarle Emanuel oli naimisissa kolmesti. Vuonna 1722 hän nai Wittelsbach-sukuisen Pfalz-Sulzbachin kreivittären Anna Christinen (1704–1723), jonka isä oli Pfalz-Sulzbachin herttua Theodor Eustach. Ainoa tästä liitosta syntynyt lapsi oli kaksivuotiaana kuollut Vittorio Amedeo Teodore (1723–1725). Anna Christine kuoli 19-vuotiaana muutama päivä poikansa synnyttämisen jälkeen.
Kaarle Emanuelin toinen puoliso vuodesta 1724 oli Polyxena (1706–1735), Hessen-Rotenburgin maakreivin Ernst II Leopoldin tytär ja samalla ensimmäisen puolison Anna Christinen veljentytär. Kaarle Emanuelilla ja Polyxenalla oli kuusi lasta:
- Viktor Amadeus III (1726–1796), Sardinian kuningas isänsä jälkeen
- Eleonora Maria Teresa (1728–1781)
- Maria Luisa Gabriella (1729–1767), ryhtyi nunnaksi
- Maria Felicita (1730–1801)
- Emanuele Filiberto (1731–1735), Aostan herttua, kuoli 3-vuotiaana
- Carlo Francesco Romualdo (k. 1733), Chablais’n herttua, kuoli sylilapsena
Kaarle Emanuelin kolmas puoliso vuodesta 1737 oli hänen oma serkkunsa, Lothringenin prinsessa Elisabet Teresia (Elisabeth Thérèse, 1711–1741), jonka vanhemmat olivat Lothringenin herttua Leopold I ja Orléansin herttuatar Élisabeth Charlotte. Elisabet oli myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Frans I:n nuorempi sisar. Kaarle Emanuelilla ja Elisabetilla oli kolme lasta:
- Carlo Francesco (1738–1745), Aostan herttua, kuoli 7-vuotiaana
- Maria Vittoria Margherita (1740–1742), kuoli 2-vuotiaana
- Benedetto (1741–1808), Chablaisin herttua, Ivrean markiisi
Elisabet kuoli viimeisen lapsensa synnytykseen.
Lähteet
- ↑ a b c d e Charles Emmanuel III (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 21.6.2014.
- ↑ a b Anne-Marie D'Bourbon-Orleans (1669–1728) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 3.9.2024.
- ↑ a b Marie Adelaide of Savoy (1685–1712) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 3.9.2024.
- ↑ Marie Louise of Savoy (1688–1714) (englanniksi) Women in World History: A Biographical Encyclopedia (2002), Encyclopedia.com. Viitattu 3.9.2024.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok (1910), s. 1040–1041 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 21.6.2014.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Emanuel III Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
