Kääpiökalliokenguru
Kääpiökalliokenguru | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
| |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Harvaetuhampaiset Diprotodontia |
Alalahko: | Macropodiformes |
Heimo: | Kengurut Macropodidae |
Alaheimo: | Macropodinae |
Suku: | Kalliokengurut Petrogale |
Laji: | concinna |
Kaksiosainen nimi | |
Petrogale concinna | |
Synonyymit | |
| |
Kääpiökalliokengurun levinneisyys | |
Katso myös | |
Kääpiökalliokenguru Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK |
Kääpiökalliokenguru[2] (Petrogale concinna) on erittäin uhanalainen kengurulaji. Se luokiteltiin aiemmin omaan sukuunsa Peradorcas.[3]
Kääpiökalliokengurua tavataan kahdella erillisellä alueella Australiassa. Laji on rajoittunut pohjoisen Australian hiekkakivi- tai graniittikallioihin, jyrkänteisiin ja rotkoihin. Turkki on himmeän punaruskea, ja siinä on vaaleanharmaata ja mustaa marmorikuviota. Kääpiökalliokenguru on arka ja enimmäkseen aktiivinen yöllä.[4]
Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus lajin uudeksi suomenkieliseksi nimeksi on arnheminmaankalliowallabi.[5]
Lähteet
- ↑ Woinarski, J. & Burbidge, A.A.: Petrogale concinna IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1972. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Petrogale concinna Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 5.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Dunham, C.: Petrogale concinna (pygmy rock wallaby) Animal Diversity Web. 2006. Viitattu 5.1.2018. (englanniksi)
- ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) koivu.luomus.fi. 2008. Viitattu 5.1.2018.
|