Jatkosodan pommitukset Helsingissä

Jatkosodan pommitukset Helsingissä aloittivat jatkosodan ja päättivät välirauhan.

Osana toista maailmansotaa Saksa aloitti hyökkäyksensä itään 22. kesäkuuta 1941 myös Suomen alueelta. Kolme päivää sen jälkeen 25. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto pommittti Helsinkiä ja muita suomalaisia asutuskeskuksia.^[1]

Vuoden 1941 aikana Helsinkiä pommitettiin yhdeksän kertaa. 9. heinäkuuta Neuvostoliitto pommitti etenkin Kallion kaupunginosaa. Yhteensä 21 ihmistä kuoli.^[2]

Marraskuussa 1942 pommi surmasi kymmeniä ihmisiä, varsinkin lapsia, elokuvateatterin edessä. Sotasensuurin takia asiasta uutisoitiin niukasti, ettei mieliala laskisi.^[3][4]

Helsingin suurpommitukset vuonna 1944 helmikuun 6.–7., 16.–17. ja 26.–27. päivien välisinä öinä^[5] olivat viimeiset pommitukset, joiden jälkeen Neuvostoliitto aloitti massiivisen maahyökkäyksen.

Helsingin ilmatorjunnan kerrotaan hämänneen pommittajia nuotioiden ja valonheitinten avulla. Valonheittimet ja ensimmäisten harhautuneiden pommien sytyttämät tulipalot johtivatkin joitakin pommittajia harhaan. Sodan ajan lähteistä ei kuitenkaan löydy tietoa, että käskyä kaupungin muotoon rakennettujen kokkojen sytyttämisestä olisi annettu.^[6] Ilmatorjunnalla oli käytössään sen ajan huippukalustoa, tulenjohtotutka ja radiomittauslaitteita, joiden avulla voitiin tehdä joko tuhoamisammuntaa tai sulkuammuntaa. Arviolta vain 5–10 prosenttia suuresta pommimäärästä putosi Helsingin keskustaan. Valvontakomission jäsenten saapuessa taistelujen tauottua Helsinkiin he hämmästyivät. Venäläiset luulivat tuhonneensa pääkaupungin maan tasalle.^[7][8]

• Talvisodan pommitukset Helsingissä