Islanninlammaskoira

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Islanninlammaskoira
Avaintiedot
Alkuperämaa	Islanti
Määrä	Suomessa rekisteröity 1 465[1]
Rodun syntyaika	800-luku
Alkuperäinen käyttö	vahti- ja paimenkoira
Nykyinen käyttö	seurakoira, vahti- ja paimenkoira
Elinikä	noin 12–15 vuotta
Muita nimityksiä	islantilainen, islikka, islis, íslenskur fjárhundur, Icelandic Sheepdog, chien de berger islandais, Islandhund, perro de pastor islandés, islandi lambakoer
FCI-luokitus	ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset koirat alaryhmä 3 Pohjoiset vahti- ja paimenkoirat #289
Ulkonäkö
Paino	9–14 kg
Säkäkorkeus	urokset 42–48 cm ja nartut 38–44 cm
Väritys	kaikki värit sallittuja, päävärin tulee kuitenkin olla aina hallitseva. Hallitsevan värin lisäksi valkoista.
Infobox OK

Islanninlammaskoira (isl. íslenskur fjárhundur) on vanha koirarotu, joka on viikinkien aikoinaan saarelle tuomista pohjoismaisista kantapystykorvista karaistunut ja valikoitunut Islannin oloihin. ^[2]

Viikingit purjehtivat koirineen Islantiin 800-luvulla. Viikinkien pohjoismaisista pystykorvista tuli eristäytyneellä saarella kehittyneen rodun perusta. Islanninlammaskoirista muokkautui aikojen saatossa sopiva Islannin ankariin oloihin ja koiralta vaadittuihin tehtäviin. Islanninlammaskoiraa on käytetty alkuajoista lähtien paimennuksessa sekä ilmoittavana vahtikoirana. Rodun edustajat ovat sinnikkäitä ja kestäviä työskentelijöitä. ^[3][4] Koska islanninlammaskoira käyttää haukkua paimennuksessa ja ilmoittaa edelleen reviirilleen tulijat haukkumalla, rotu on melkoisen haukkuherkkä.^[5] Rotu on kasvattanut suosiotaan myös seura- ja harrastekoirana. ^[4] Tieteelliseksi nimeksi on aikoinaan esitetty Canis islandicus^[6].

Islanninlammaskoirien ensimmäinen rotumääritelmä laadittiin 1800-luvulla, mutta varsinainen ulkomuotojalostus alkoi 1960-luvulla. Tähän aikaan täysin puhdasrotuiset islanninlammaskoirat olivat harvassa, mutta Islannin syrjäisiltä seuduilta löytyi vielä muutamia puhdasrotuisia islanninlammaskoiria, joita alettiin määrätietoisesti jalostaa.^[5] Virallinen rotumääritelmä on vuodelta 1987.^[7]

Islanninlammaskoiria tavataan nykyään lähinnä Pohjoismaissa, mutta myös esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa. Pieniä kantoja on muodostunut myös Itävaltaan, Sveitsiin, Ranskaan, Portugaliin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Suomeen ensimmäinen yksilö tuli vuonna 1989 Tanskasta ja tällä hetkellä rodun edustajia on Suomessa jo runsaat 350 yksilöä. Suomessa pentueiden keskikoko on noin 4,3 pentua/pentue. Islannissa rekisteröityjen koirien määrä on nykyään noin 1800 koiraa ja vuosittain Islannissa rekisteröidään noin 100 koiraa. Islanninlammaskoirien maailmanlaajuisen kannan suuruus on noin 5 000 koiraa. Pienen suomalaisen kannan vuoksi koirien tuonti ulkomailta on yleistä.

Islanninlammaskoirat ovat ulkonäöltään melko epäyhtenäisiä, koska eri puolilla Islantia oli hyvin erinäköisiä koiria. Turkki voi olla pitkä tai lyhyt, mutta se on aina säänkestävä ja helppohoitoinen. Islanninlammaskoirilla sallitaan myös useita eri värejä, mutta vallitsevan värin lisäksi tulisi aina olla valkoista. Valkoinen ei kuitenkaan saisi olla pääväri. Islanninlammaskoirilla on tavallisesti kaksoiskannukset ainakin takajaloissa. Islanninlammaskoira on tyypillisen pohjoismaisen pystykorvan näköinen pystyine korvineen ja selän päälle kaartuvien häntineen. Kooltaan koirat ovat noin 38–48 cm (ihannesäkäkorkeus uroksilla 46 cm ja nartuilla 42 cm). Rungoltaan koirat ovat korkeuttaan pidempiä. Islanninlammaskoiran ilme on iloinen ja ystävällinen.^[8]

Islanninlammaskoirilla esiintyy hyvin erilaisia luonteita herkästä itsepäiseen. Tyypillinen koira on ihmisystävällinen, vilkas, nopea oppimaan ja reagoimaan ympäristöönsä. Islanninlammaskoirat sopivat hyvin aktiiviseksi seura-, perhe- tai harrastuskoiriksi, kunhan tapa- ja yksinolokasvatuksessa ollaan huolellisia ja pitkäjänteisiä. Koira tarvitsee melko paljon liikuntaa ja muita virikkeitä, koska rotu on edelleen sopeutunut työkäyttöön. Islanninlammaskoira hyväksyy yleensä laumaansa muita eläimiä ongelmitta. Aikuiset yksilöt eivät silti välttämättä hyväksy saman sukupuolen edustajia varsinkaan omalla reviirillään. Rodun metsästysvietti on pieni tai olematon, mutta paimennusvietti on säilynyt hyvänä. Pystykorville tyypillistä haukkuherkkyyttä esiintyy. Islanninlammaskoira ei sovellu pelkästään tarhakoiraksi, vaan sillä on voimakas tarve päästä osallistumaan perheensä askareisiin. ^[9] Islanninlammaskoiria on myös luonnetestattu ahkerasti, sillä vuonna 2003 voimaan tulleen säännön mukaan islanninlammaskoira tarvitsee hyväksytyn luonnetestin FIN MVA -arvon saavuttamiseksi.^[10]

Koska islanninlammaskoirat ovat säilyttäneet paimennusvaistonsa melko hyvin, voi monista yksilöistä kouluttaa paimenen lampaille tai karjalle. Rodun edustajat ovat saavuttaneet kilpailuissa jopa paimennuksen valioarvoja.^[11] Hyvän koulutettavuutensa ansiosta islanninlammaskoiria kilpailee myös esimerkiksi tokossa, rally-tokossa, agilityssä ja koiratanssissa.^[12] Rodulla on myös PK-oikeudet.^[13]

Islanninlammaskoiraa pidetään melko terveenä rotuna. Rotujärjestö on kuulunut PEVISAan vuodesta 2002. Jalostukseen käytettäviltä koirilta tarkastetaan lonkat ja silmät.^[14] Islanninlammaskoirilla tiedetään esiintyvän lonkkavikaa sekä harvinaisempina ongelmina silmäsairauksista kaihia ja distichiasista. Muita, yleensä koiran elämää haittaamattomia poikkeavuuksia ovat kivesvika ja hammaspuutokset. ^[15]

Islanninlammaskoirat ovat pitkäikäisiä. Niiden voi odottaa elävän 12–15-vuotiaiksi. Myös yli 20-vuotiaita koiria on esiintynyt. Rodun keski-ikää laskee alttius onnettomuuksille, kuten auton alle jäämiselle.^{[15] [16]}

Islanninlammaskoiran geenipohjaa on pyritty laajentamaan kartoittamalla ja suosimalla harvinaisempia sukulinjoja sekä yhä jatkuvalla rotuunotolla rodun kotimaassa Islannissa. ^[15] Rodun hyvä terveystilanne ja liioittelematon ulkomuoto on huomattu myös koirajalostusta koskevissa keskusteluissa. Norjassa on aloitettu roturisteytysprojekti, jossa lunnikoiran geenipohjaa ja terveyttä pyritään parantamaan risteyttämällä siihen muun muassa islanninlammaskoiraa.^{[17] [18]}

• Tapio Eerola, Suomen koirarodut, Kustannus osakeyhtiö Tammi 1997
• rotuyhdistys

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta islanninlammaskoira.

• Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Rotuyhdistys
• ODP: Islanninlammaskoira