Harmaapääsirkku
Harmaapääsirkku | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Elinvoimainen [1] | |
| |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Sirkut Emberizidae |
Suku: | Pajusirkut Schoeniclus |
Laji: | spodocephalus |
Kaksiosainen nimi | |
Schoeniclus spodocephalus | |
Synonyymit | |
| |
Katso myös | |
Harmaapääsirkku Wikispeciesissä | |
Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK |
Harmaapääsirkku (Schoeniclus spodocephala) on Kaukoidässä esiintyvä varpuslintu, joka harvoin harhautuu Eurooppaan.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 16 senttiä eli se on suunnilleen pajusirkun kokoinen. Juhlapukuisen koiraan pää on tummanharmaa. Nokan ja silmän välissä on kellanvihreitä ja mustia höyheniä. Selkäpuoli on ruskea, mustaviiruinen. Yläperä on ruskea ja pyrstö tummanruskea. Alapuolen höyhenpuku on kellanvaalea epäselvin tummin viiruin. Tukeva nokka on vaalean punertava. Naaras ja nuori lintu ovat alapuolelta voimakkaan viiruisia eikä niillä ole tummanharmaata päätä.
Levinneisyys ja elinympäristö
Harmaapääsirkku elää ja lisääntyy Kaukoidässä: eteläisestä Siperiasta Kiinan ja Japanin pohjoisosiin. Se on muuttolintu, joka talvehtii Intian koillisosissa, eteläisessä Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Euroopassa sitä tavataan hyvin harvoin. Lajin kanta on maailmanlaajuisesti elinvoimainen[1].
Suomessa se on tavattu kaksi kertaa, ensimmäisen kerran 2. marraskuuta 1981 Dragsfjärdin Vänössä ja toisen kerran Paraisilla, Jurmon saaressa 10. toukokuuta 2020[2][3]. Kolmannen kerran laji havaittiin Suomessa 25.4.2024, myös tällä kertaa Paraisten Jurmon saaressa.[4]
Harmaapääsirkun elinympäristöä ovat pensaikot ja metsät kosteikkojen äärellä.
Lisääntyminen
Harmaapääsirkun pesä sijaitsee maassa tai matalalla puussa tai pensaassa. Munia on tavallisesti 4 tai 5.
Ravinto
Harmaapääsirkku on siemensyöjä. Poikasia ruokitaan myös hyönteisillä ja muilla pienillä selkärangattomilla.
Lähteet
- ↑ a b BirdLife International: Emberiza spodocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.1. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 21.5.2020. (englanniksi)
- ↑ http://www.birdlife.fi/havainnot/rk/rk-data5.shtml (Arkistoitu – Internet Archive) Rariteettikomitea
- ↑ Hjelt, Yrjö: Harvinainen mehiläissyöjä rengastettiin ensimmäistä kertaa Suomessa Yle Uutiset. 19.5.2020. Viitattu 21.5.2020.
- ↑ Harmaapääsirkku – ja taas Jurmossa – Bongariliitto bongariliitto.fi. Viitattu 8.6.2024.
|